tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kadonnut idylli

Tämän pihapiirin löysimme ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten. Olimme kartalta nähneet paikan ja päätimme yrittää löytää sinne. Kartan mukaan sinne piti oleman  polku, mutta ei tietä. Lähdimme etsimään ja totesimme, että sen polunkin kanssa oli vähän niin ja näin... Se oli oikeastaan kadonnut kasvavan metsän syliin, mutta löysimme paikalle kuitenkin. Nämä kaikki kuvat ovat menneiltä vuosilta, alinta lukuunottamatta.


Löysimme vanhan pihapiirin, jossa oli kaksi asuinrakennusta pystyssä.  Näiden lähettyvillä oli yhden rakennuksen kivijalka. Niiltä tienoilta löytyi jokunen vanhan taloustavaran jäänne. Sivummalla oli yksi ulkorakennus, jonka seinistä olivat puolet kaatuneet. Sen "sisällä" oli jonkunlainen moponraato ainakin. Kyseisen ulkorakennuksen lähistöllä puolestaan oli pari sisältä kivettyä kuoppaa, joiden tarkoituksesta emme olleet aivan varmoja. Kun emme muuta keksineet, nimesimme ne "kellareiksi", mutta aika kapoisia ne kyllä olivat.  Niiden lähistöllä "tulotien" varrella oli laajat kielokasvustot.




Sisälle rakennuksiin emme menneet.  Ikkunoista kurkistelimme kuitenkin. Hirsimökin sisällä olivat asuminen jäljet nähtävissä yhä. Vaatimattomat petivaatteet sängyssä, kukkaverhot ikkunoissa, astioita ja tupakkatarvikkeita pöydällä.  Toisen rakennuksen sisälle ei oikein nähnyt. Ikkunat olivat pienet ja sisusta pimeä. Rakennuksen ympärillä kasvoivat mahtavat vattupusikot ja kuten kuvistakin näkyy, myös horsmaa oli runsaasti. Eräässä pihan kolkassa oli  myös laajat sananjalkakasvustot.



Toisen rakennuksen seinän viereen olivat muurahaiset tehneet pesänsä ja iso kuusi oli myös levittänyt itsensä ihan rakennuksen kyljelle.  Piha-alue noin muuten oli avaran tuntuinen ja siinä kasvoi isoja koivuja ja muita lehtipuita. Se oli juuri sellainen pihapiiri, johon helposti ihastui. Alempana rinteessä oli vanha kuusikko. Se oli niin sankka, että sen juurilla ei kasvanut juuri muuta kuin sammalta ja tunnelma siellä oli hyvin erikoinen.

Kun kulkee vanhoissa pihapiireissä, saa olla hyvin varovainen kulkiessaan. Heinikot kätkevät helposti myös kaivot näkymättömiin. Tämän pihapiirin kaivon havaitsimme asuinrakennusten lähellä. Vaikka löytäisit yhden kaivon, et voi olla varma, vaikka niitä olisi enemmänkin. Joissakin pihapiireissä niitä on useampi kuin vain yksi ja ne voivat olla joskus hyvinkin yllättävässä paikassa. Kannattaa ottaa kaveri mukaan jos lähtee tälläisiä paikkoja tutkimaan.


         Sitten tuli se aika, että tähän pihapiiriin tehtiin tie.  Se oli lopun alkua tälle idyllille.


Ympäriltä kaadettiin metsä.  Puut menivät ja rakennukset jäivät nököttämään tyhjyydessä...

Isomman rakennuksen nurkassa muurahaispesä
                         
                              Kunnes metsä valtaa jälleen alaa...
                                                 

4 kommenttia:

  1. On aina jännä miettiä, millaista olisi ollut asua tuollaisessa paikassa, mielikuvitus lähtee liikkeelle:) T: Villasukkavihulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sitä rupeaa myös miettimään, että millaisia ihmisiä siellä ennen oli.

      Poista
  2. Vanhat talot ovat ihania.Uteliauus herää haluaisi tietää asukkaista ja heidän elämästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat rakennuksethan kiinnosti meitä jo ipanoina kovin. Kuten silloin kun kävimme vanhaa koulua tutkimassa:)

      Poista