Hunajakenno

 

Olin kuvannut nämä 2021.

Kauniit siivet on...

 

Aika isot koivenjäljet oli!

Siinä se oli edestakaisin tepastellut...

Näkyyhän niitä lintujen koivenjälkiä kohtuullisen usein - metsäkanalintujenkin - mutta nämä oli tavallistakin isommat. Olin lähtenyt iltakävelylle ja napannut roskapussit molempiin kätösiin, viedäkseni ne tuonne vaaran alle roskikseen. Sinne ne päätyivätkin lopulta, mutta sitä ennen, nähtyäni nuo jäljet, tipautin roskapussit käsistäni ja kipaisin hakemassa kotoa kameran...

Tuossa alla olevassa kuvassa se on tien reunavalilla tepastellut myöskin.

Ja vielä heitin hanskankin mittakaavaksi jäljille.

Kun sitten olin jatkanut matkaa, ja saanut roskatkin asiaankuuluvaan paikkaan, jatkoin kävelyä läheisellä tiellä. Sielläkin huomasin tienvarressa samoja jälkiä.

 

Joku oli siihen siipiensä jäljet jättänyt...

Siiveniskujen jäljet...

... osuivat silmään sattumalta lumivallin päältä. 

Olisiko laskeutunut ja lähtenyt tepastelemaan? Vai toisin päinkö asia on, että kiipesi lumivallille ja lähti lentoon? Jalanjäljet oli aika epäselvästi näkyvät.

Kallioita, kantoja ja kiemuraisia runkoja

Alla saman kannon sisustaa; kuin pehmeä istuin siellä. Palon jäljet ulkokyljessä.

Olosuhteisiinsa jo kauan sopeutuneita - kohtalotovereita.

Kannon vihreät koristeet

 

Pieni kupponen oksalla

Upea uunisysteemi

Talo ei ole ollut ihan pikkuinen mökki, sillä siinä on ollut todella upeat uunisysteemit.

Tuo ylin kuva uunista varsinkin on mielikuvitusta herättävä. Sitä yrittää kuvitella uunin ehjänä.

Eikä sammaloituneena uunia kiertävä talon kivijalkakaan ole aivan pieni. Kivijalka erottuu harmaassa kuusennäreisessä  maisemassa vihreänä vyöhykkeenä.

 

Kivijalan tuuletusaukko näyttäisi olevan tuossa alla.

Ihastuin itse tässä paikassa erityisesti siihen komeaan  uuniin!

Kuin ennenvanhaan...

 

Tämä oli Sinkkolan kotieläinpihaa Joensuusta.

Sota-ajan varautumista

Joensuun bunkkerimuseo on alue, johon sota-aikana rakennettiin hyökkäyksen varalta bunkkereita ym. Onneksi niitä ei Joensuussa tositoimissa sitten tarvittu.

Ei olisi hyökkääjän ollut tositilanteessa ollut hyvä joutua näiden aukkojen eteen... 

Alla  samaan tarkoitukseen tehtyjä metallisia. Nuo olivat hyvin pieniä.  Niihin puolustajan olisi pitänyt ryömiä sisään takaosan pienestä aukosta. Yhdessä ryömintäaukko oli  todella matala!

Ja hyökkääjän olisi ollut vaarallista olla ison bunkkerin sisäänkäynnilläkin, vaikka olisi luullut jo kohta sisään pääsevänsä, sillä siinä oli vielä puolustajilla se keino, että voitiin pudottaa vartavasten tehdystä aukosta hyökkääjän jalkoihin kuolettava ammus. Pieni aukko näkyy tuossa alla oikealla.

Hieman voi yrittää kuvitella miten ankeaa on ollut olla bunkkereissa, tai kiireisenä kulkea pää matalana näissä. Ja mikään kuvittelu ei silti ole lähelläkään todellisia sodan olosuhteita. Ei ihme, että monet sodan kokeneet eivät tahtoneet niistä ajoista puhua.

Tässä oli korjattu lahonneita puuosia. 

Ja tämä, joka bunkkerimuseon alueelle menijöitä heti alussa tervehti, puhukoon omaa kieltään, niin sodan mielettömyydestä - kuin todellisesta Rauhanruhtinaasta ja kuoleman voittajasta: Jeesuksesta. Hänestä, joka kuoli jokaisen ihmisen syntien tähden.

Kiviä, kiviä...

Minulla on joku viehtymys silmällä kiviä. Ja monenmoista niistä löytyykin. On mielenkiintoista miettiä, mikä  kaikki niihin on  kuvioita aikaansaanut.