Kohta hiljenee...

Vielä oli tälle asemalle asiaa.

Piakkoin kuitenkin rataliikenne tämänkin asemarakennuksen kohdalla  hiljenee.

Rakennus rautatieasemalla

Tämän rautatieasemalla olevan rakennuksen alkuperäistä käyttötarkoitusta en tiedä. Ja nyt sillä tuskin lie mitään käyttöä, mutta silmänilo se kyllä on. Olemme sitä jo aiempinakin vuosina kuvailleet, mutta tämänpäiväiset kuvat on vaihteeksi otettu illan hämyssä.

Ja tältä näytti rautatieaseman alue muutoin. Pitkä tavarajuna odotti raiteilla.

Vanha makasiini

Jylhä rakennus radan ja tien välissä. Tienpuoleisella sivulla peräti yksitoista oviaukkoa, joista osa pariovellisia.  On tänne aikanaan tavaraa mahtunut.

Yksityiskohtia olisi ollut enemmänkin kuvattavaksi, mutta kameran akku tyhjeni...

Puuvanhus

Olen yleensä laittanut tänne vain joitain ihmisten aikoinaan tekemiä juttuja, mutta nytpä löytyikin eilen vaihteeksi tälläinen Luojan luoma.

 

Eikä tämän takia tarvinnut mihinkään aarnimetsään kävellä, sillä se oli ihan tien vieressä. Pienehkö sivutie ja sen vieressä kulkevalla valtatiellä oli jatkuva liikenteen hyörinä. Joskus tosiaan on ihan eri tunnelma, kun vain hieman poikkeaa sivuun.

Hajonnut ulkorivi

Tämä ulkorivi lienee rakennettu monessa osassa. Toinen pääty on punainen, hirrestä rakennettu ja siinä on hatullinen piippu tai tuuletuskanava katolla.  Olisi ihan mielenkiintoista ollut nähdä  tuon punaisen osan sisällekin, mutta noihin heinikoihin ja pusikoihin ei huvittanut mennä. Siellä lähistöllä on kuulemani mukaan joku kaivokin. Siispä tyydyin kuvailemaan vain yleisnäkymää, kuten useimmiten muutenkin teen.

Osa rakennuksen katosta on painunut jo sisään. Toinen pääty rakennuksesta oli  harmaa.

Tämä toinen osa oli menettänyt jo vallan takaseinänsä. Aikanaan on tikkaita pitkin päässyt kenties ylisillekin.

Tästä on jo melkein vaikea erottaa mikä on auringon kirjavoittamaa seinää ja mikä avointa seinää... Taustalla häämöttää rakennuksen hirsinen osa. Siinä oli seinät vielä tallella.

Vanha "hätää kärsivien konttori"

Tässä tämmöinen versio. Näitähän oli ennen suomenmaa täynnä ja jokainen niissä asioi. Nyt tälläiset käyvät yhä harvinaisemmiksi, ainakin vakituisessa käytössä.

Eihän nämä pimeässä ja talvipakkasessa mitään "mukavuuslaitoksia" ole, vaikka niillä semmoinenkin nimitys on. Ja nimiähän näillä riittää; on hyyskää, pikkulaa, puuceetä ja ties mitä muita... Jos huvittaa, niin  tuonne kommenttikenttään voisi laittaa lisää nimityksiä.

Tämän laitoksen vieressä oli tiheä kuusikko, jonka tunnelma ei oikein näissä kuvissä välity. Kuusten alla oli paljon hämärämpää, kuin miltä kuvissa näyttää.

Mitä tarkoittaa, kun "hätää kärsivien konttorissa on avoimet ovet"?  No, se on vapaana käyttöön.

Tähän ei postia enää tule

Vanha postilaatikko. Vielä sinnittelee kiinni pylväässään. Metalliset kiinnityssysteemit näkyvissä.

Laatikon koko etuseinä on tipahtanut pois. Joskus tälläisissä itsetehdyissä vanhoissa postilaatikoissa näkee  nahasta tehtyjä saranoita. Mutta harvemmin enää näkee niitä itsetehtyjä laatikoita.

Maitolava

Kun kerran oli maitotonka, niin onhan oltava maitolavakin. Niin, tiedän kyllä, että useimmat varmaan nimittävät tätä maitolaituriksi, mutta minulle nämä ovat olleet aina maitolavoja. Karjakkona aikoinaan toiminut äitini  käytti sitä nimitystä ja sillä nimilinjalla jatkan:)

Tämän yksilön kuvasin eilisellä ajomatkalla. Kiva kun siinä on tuo tonkakin esillä. Nyt kai rupean toivomaan  maitorattaiden kuvaa... Harmi, ettei sitä lapsuuteni muistoihin kuulunutta maitolavaa ole enää olemassa. Se oli vaaleankeltainen ja kapeampi malliltaan. Ja siinä oli ovet.

Maitotonka

Tää nyt mistään metsänkätköistä ole... ihan pihasta se on. Vaikka onhan meidän piha kylläkin ihan metsässä, että silleen kyllä...

Monta vuotta sitten tämä jostain metallikeräyskasasta löytyi. Ja muutama päivä sitten sen kanniskelin paremmin näkysälle. Äiti oli aikanaan karjakko ja tämmöisiä vastaavia silloin työkseen liikutteli. Minä yllätyin tätä roikottaessani siitä, että olikin niin painava - ihan tyhjänä. Saati sitten aikanaan maitoa täynnä olevana. Tässä linkki kuvaan, jossa äiti maitorattailla tonkia kuljettaa (katso tästä: Karjakko).

Komea pytinki joskus

Tätä olisi halunnut tutkia tarkemminkin...

Ajosillalta ei enää ajeta

Tämä vanha navettarakennus on joskus ollut komea. Nyt eivät kulje heinäkuormat enää navetan ylisille.

Puska peittää näkyvyyden ajosillalle tästä näkökulmasta katsottuna.

Autot sensijaan huristavat aivan rakennuksen nurkalta. Kuten mekin teimme... mutta pysähdyimme sentään muutaman kuvan ottamaan.

Vanha lato pellon laidalla

Jälleen yksi napsaisu autolla ohi kuljettaessa. Vaan eipä  tämä selityksiä  vaadikaan.

Sammalkattoinen talo

Tämän sammalkattoisen talon nähdäkseen ei tarvinnut rämpiä metsässä. Se sijaitsi aivan erään tien varressa ja oli siten helppo napsaista kuva siitä.

Tämä sopeutuu taustaansa jo melkoisen hyvin tuon sammaloituneen kattonsa tähden. 

Ja kohtahan luonto ottaa koko pihapiirin valtoihinsa. Joskus on tämäkin pihapiiri ollut elämää täynnä.

Heinää seipäillä Kolilla

No nytpä näin heinää seipäällä pitkästä aikaa! Nämä olivat Kolin kylällä. Kuva on epätarkka, koska se on napsattu pikaisesti auton ikkunasta.

Kolilta 22.7.2015

Heinäseipäät

Harvoinpa enää näkee heinäseipäillä heinää...

Peltojen keskellä

Tässä pihapiirissä ei enää asuta. Talossa kuisti kallellaan. Ulkorakennus selkä notkolla. Toinen ulkorakennus osittain hajotettuna.

Mutta juhannusruusut kukkivat edelleen...

Kadonnut idylli

Tämän pihapiirin löysimme ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten. Olimme kartalta nähneet paikan ja päätimme yrittää löytää sinne. Kartan mukaan sinne piti oleman  polku, mutta ei tietä. Lähdimme etsimään ja totesimme, että sen polunkin kanssa oli vähän niin ja näin... Se oli oikeastaan kadonnut kasvavan metsän syliin, mutta löysimme paikalle kuitenkin. Nämä kaikki kuvat ovat menneiltä vuosilta, alinta lukuunottamatta.

Löysimme vanhan pihapiirin, jossa oli kaksi asuinrakennusta pystyssä.  Näiden lähettyvillä oli yhden rakennuksen kivijalka. Niiltä tienoilta löytyi jokunen vanhan taloustavaran jäänne. Sivummalla oli yksi ulkorakennus, jonka seinistä olivat puolet kaatuneet. Sen "sisällä" oli jonkunlainen moponraato ainakin. Kyseisen ulkorakennuksen lähistöllä puolestaan oli pari sisältä kivettyä kuoppaa, joiden tarkoituksesta emme olleet aivan varmoja. Kun emme muuta keksineet, nimesimme ne "kellareiksi", mutta aika kapoisia ne kyllä olivat.  Niiden lähistöllä "tulotien" varrella oli laajat kielokasvustot.

Sisälle rakennuksiin emme menneet.  Ikkunoista kurkistelimme kuitenkin. Hirsimökin sisällä olivat asuminen jäljet nähtävissä yhä. Vaatimattomat petivaatteet sängyssä, kukkaverhot ikkunoissa, astioita ja tupakkatarvikkeita pöydällä.  Toisen rakennuksen sisälle ei oikein nähnyt. Ikkunat olivat pienet ja sisusta pimeä. Rakennuksen ympärillä kasvoivat mahtavat vattupusikot ja kuten kuvistakin näkyy, myös horsmaa oli runsaasti. Eräässä pihan kolkassa oli  myös laajat sananjalkakasvustot.

Toisen rakennuksen seinän viereen olivat muurahaiset tehneet pesänsä ja iso kuusi oli myös levittänyt itsensä ihan rakennuksen kyljelle.  Piha-alue noin muuten oli avaran tuntuinen ja siinä kasvoi isoja koivuja ja muita lehtipuita. Se oli juuri sellainen pihapiiri, johon helposti ihastui. Alempana rinteessä oli vanha kuusikko. Se oli niin sankka, että sen juurilla ei kasvanut juuri muuta kuin sammalta ja tunnelma siellä oli hyvin erikoinen.

Kun kulkee vanhoissa pihapiireissä, saa olla hyvin varovainen kulkiessaan. Heinikot kätkevät helposti myös kaivot näkymättömiin. Tämän pihapiirin kaivon havaitsimme asuinrakennusten lähellä. Vaikka löytäisit yhden kaivon, et voi olla varma, vaikka niitä olisi enemmänkin. Joissakin pihapiireissä niitä on useampi kuin vain yksi ja ne voivat olla joskus hyvinkin yllättävässä paikassa. Kannattaa ottaa kaveri mukaan jos lähtee tälläisiä paikkoja tutkimaan.


         Sitten tuli se aika, että tähän pihapiiriin tehtiin tie.  Se oli lopun alkua tälle idyllille.

Ympäriltä kaadettiin metsä.  Puut menivät ja rakennukset jäivät nököttämään tyhjyydessä...

Isomman rakennuksen nurkassa muurahaispesä

                         
                              Kunnes metsä valtaa jälleen alaa...
                                                 

Vanha vene

Jo vuosikausia lammen rannalla lojunut vanha vene.

Yksityiskohtia veneestä.  Joskus kauan sitten nämä tehtiin ja joku otti uuden veneen käyttöönsä.

Vene on tasaperäistä mallia ja jos allaolevaa kuvaa katsoo tarkkaan, voi veneen suoran perän erottaa vedessä. 

Aallot heiluttelivat tuulen voimasta kevyesti venettä. Kuinkahan kauan se vielä jaksaa koossa pysyä...