Puuvanhus

Olen yleensä laittanut tänne vain joitain ihmisten aikoinaan tekemiä juttuja, mutta nytpä löytyikin eilen vaihteeksi tälläinen Luojan luoma.

 

Eikä tämän takia tarvinnut mihinkään aarnimetsään kävellä, sillä se oli ihan tien vieressä. Pienehkö sivutie ja sen vieressä kulkevalla valtatiellä oli jatkuva liikenteen hyörinä. Joskus tosiaan on ihan eri tunnelma, kun vain hieman poikkeaa sivuun.

Hajonnut ulkorivi

Tämä ulkorivi lienee rakennettu monessa osassa. Toinen pääty on punainen, hirrestä rakennettu ja siinä on hatullinen piippu tai tuuletuskanava katolla.  Olisi ihan mielenkiintoista ollut nähdä  tuon punaisen osan sisällekin, mutta noihin heinikoihin ja pusikoihin ei huvittanut mennä. Siellä lähistöllä on kuulemani mukaan joku kaivokin. Siispä tyydyin kuvailemaan vain yleisnäkymää, kuten useimmiten muutenkin teen.

Osa rakennuksen katosta on painunut jo sisään. Toinen pääty rakennuksesta oli  harmaa.

Tämä toinen osa oli menettänyt jo vallan takaseinänsä. Aikanaan on tikkaita pitkin päässyt kenties ylisillekin.

Tästä on jo melkein vaikea erottaa mikä on auringon kirjavoittamaa seinää ja mikä avointa seinää... Taustalla häämöttää rakennuksen hirsinen osa. Siinä oli seinät vielä tallella.

Vanha "hätää kärsivien konttori"

Tässä tämmöinen versio. Näitähän oli ennen suomenmaa täynnä ja jokainen niissä asioi. Nyt tälläiset käyvät yhä harvinaisemmiksi, ainakin vakituisessa käytössä.

Eihän nämä pimeässä ja talvipakkasessa mitään "mukavuuslaitoksia" ole, vaikka niillä semmoinenkin nimitys on. Ja nimiähän näillä riittää; on hyyskää, pikkulaa, puuceetä ja ties mitä muita... Jos huvittaa, niin  tuonne kommenttikenttään voisi laittaa lisää nimityksiä.

Tämän laitoksen vieressä oli tiheä kuusikko, jonka tunnelma ei oikein näissä kuvissä välity. Kuusten alla oli paljon hämärämpää, kuin miltä kuvissa näyttää.

Mitä tarkoittaa, kun "hätää kärsivien konttorissa on avoimet ovet"?  No, se on vapaana käyttöön.

Tähän ei postia enää tule

Vanha postilaatikko. Vielä sinnittelee kiinni pylväässään. Metalliset kiinnityssysteemit näkyvissä.

Laatikon koko etuseinä on tipahtanut pois. Joskus tälläisissä itsetehdyissä vanhoissa postilaatikoissa näkee  nahasta tehtyjä saranoita. Mutta harvemmin enää näkee niitä itsetehtyjä laatikoita.

Maitolava

Kun kerran oli maitotonka, niin onhan oltava maitolavakin. Niin, tiedän kyllä, että useimmat varmaan nimittävät tätä maitolaituriksi, mutta minulle nämä ovat olleet aina maitolavoja. Karjakkona aikoinaan toiminut äitini  käytti sitä nimitystä ja sillä nimilinjalla jatkan:)

Tämän yksilön kuvasin eilisellä ajomatkalla. Kiva kun siinä on tuo tonkakin esillä. Nyt kai rupean toivomaan  maitorattaiden kuvaa... Harmi, ettei sitä lapsuuteni muistoihin kuulunutta maitolavaa ole enää olemassa. Se oli vaaleankeltainen ja kapeampi malliltaan. Ja siinä oli ovet.